THE synnytyskertomus!

Torstai 24.9: Ei juuri minkäänlaisia tuntemuksia tulevasta synnytyksestä, paitsi että koko päivän olo oli erittäin väsynyt! Olo oli oikeasti kuin olisi rekan alle jäänyt. Ihan karsea kooma!

Perjantai 25.9, rv38+2: Aamulla 07 aikoihin heräsin napakkaan supistukseen. Jatkoin unia ja heräsin taas toiseen n. 10 minuutin päästä. Supistukset olivat ihan erilaisia mitä aiemmin, joten osasin jo hieman aavistella mitä niistä seuraa. Muutaman tunnin seurailin supistuksia, kunnes herätin Nikon ja käskin tämän soittaa isälleen, joka tulisi hoitamaan Jadea. Oltiin aivan varmoja, että näytillä käyminen olisi turhaa, mutta koska olin yli viikko sitten ollut jo sen 3-4cm auki, niin päätettiin varmuudeksi käydä katsastamassa tilanne.
Lähdettiin ajamaan kohti sairaalaa hieman ennen kymmentä ja koko matkan aikana tuli vain yksi ainut supistus. Sairaalaan päästyämme niitä alkoi onneksi taas tulemaan useammin, mutta edelleen vain 10 minuutin välein. Kipeitä ne kuitenkin olivat, mutta niistä selvisi vielä hyvin ilman sen kummempaa naaman irvistelyä. Synnärillä oli aivan hurjasti ruuhkaa ja käyrille pääsyä saimme odotella liki 2 tuntia! Käyrille päästyä makoilin siinä 20 minuuttia ja sitten katsottiin alakerran tilanne. Tuomio: 4cm auki, eli ei ollut tapahtunut mitään. Voin kertoa, että turhautti aivan helvetisti!
Tässä vaiheessa me lähdettiin kotiin odottamaan vahvempia supistuksia.

Kello oli lähemmäs kaksi päivällä ja päätin lähteä kiertelemään kauppoja, jotta supistukset voimistuisivat. H&M:ää ympäri juoksemisesta huolimatta supistukset rupesivat hiipumaan ja lopulta loppuivat kokonaan. Se siitä synnyttämisestä sitten. Kotiin päästyä heitin heti pitkäkseni ja vetäsin parin tunnin tirsat. Heräsin klo 18 aikoihin ja supistukset olivat edelleen teillä tietämättömillä. Ärsytti, joten rupesin raivosiivoamaan. Imuroin ja moppasin lattiat, sekä pesin vessan, sillä olihan seuraavana päivänä Jaden 2v synttärit!
Siivottuani lösähdin sohvalle ja psädääääm klo 19 alkoivat kipeät supistukset kuin taikaiskusta!

Jo muutaman supistuksen jälkeen suunnattiin auto kohti sairaalaa, sillä kuitenkin jouduttaisiin sielä ruuhkassa odottamaan ja supistukset olivat jo hampaita yhteen puremisen arvoisia. Sairaalalla oltiin hieman ennen puolta kahdeksaa ja odotushuoneessa ehdittiin hyvin katsoa salkkarit ja puolet possesta ennenkuin meidät otettiin vastaan ja päästiin käyrille. Suppareita piirtyi käyrään tasaisesti 2-5min välein. Klo 21.15 tehtiin sisätutkimus: Edelleen vain 4cm auki.. ''Ei se ennen aamua synny'' -todettiin heti Nikon kanssa. Tässä vaiheessa päästiin kuitenkin saliin.
Sain pukea sen ihanan hehkeän pinkin yöpaidan päälle, sekä vallanmainiot verkkoalkkarit! Sitten pääsinkin kiinni antibioottitippaan. Meni noin puolisen tuntia kun tippa oli tippunut ja pääsin vihdoin irti siitä letkusta ja liikkumaan. Tässä vaiheessa supistukset olivat jo todella kipeitä, mutta superpikakävelyä ympäri salia vetämällä pääsi pahimman kivun yli. Nikon kanssa heitettiin kevennykseksi myös hyvää läppää salissa, ainut vain että supistus ja nauraminen samaan aikaan ei tunnu kivalle!

Kello oli aikalailla 23.00 kun käskin Nikon soittaa kelloa, että nyt haluan JOTAIN näihin kipuihin.
Kätilö päätti, että puhkaistaan kalvot ja laitetaan kohdunkaulanpuudute. Klo 23.11 puhkastiin kalvot ja laitettiin se niitä pirullisimpiakin supistuksiakin enemmän sattuva kohdunkaulanpuudute! Sattui ja sattui ihan helvetisti. Sain kuitenkin kehuja kuinka rauhallinen synnyttäjä olen. Eipä siltä kyllä juuri tuntunut. :D Kivut vain jatkui ja pahenivat entisestään, mutta niiden välissä onneksi ehti hyvin vielä päivitellä facebookkia! Klo 23.45 oli aivan pakko soittaa taas kelloa, ihan vain kertoakseni, että se hemmetin puudute ei toimi ja että tein kuolemaa niiden kipujen kanssa.
Kätilö katsoi tilanteen ja kuinka ollakkaan olin jo täysin auki! Sitten iski paniikki. ''En mä halua! Se sattuu ja kakkakin tulee ihan varmasti!''

Klo 23.50 alkoi ponnistusvaihe. 5 minuutin ja muutaman ponnistuksen jälkeen siinä hän oli, meidän rakas pieni 9 pisteen poika!<3

2980g & 48,5cm täyttä rakkautta!

Niko sai katkaista napanuoran ja sitten poika nostettiin mun rinnalle. Siinä sitten tuijoteltiin kaikki kolme toisiamme ihan onnesta sekaisin.

Synnytyksen kokonaiskesto:
  5h36min
I vaihe: 5h20min
II vaihe: 5min

III vaihe: 11min

Synnytyksestä jäi erittäin hyvä fiilis! Melkein voisin jopa sanoa synnyttäneeni luomuna, sillä ei siitä puudutteesta ainakaan mitään apua ollut, päinvastoin! Ja tästä jos mistä mä olen ylpeä!
Jaden synnytyksestä mulle jäi jonkinlaiset traumat ponnistusvaiheesta, mutta nyt nekin ovat historiaa. Nyt ponnistusvaihe sujui hyvin ilman mitään ongelmia, vaikka vauvalla olikin napanuora kaulan ja raajojen ympäri. Tikkejä tuli kyllä tälläkin kertaa, mutta onneksi ihan vain muutama pieneen repeämään. Silti voisin lähteä synnyttämään vaikka heti uudestaan! Mutta sitä ei kyllä tule tapahtumaan vielä moneenmoneen vuoteen. ;)