Miniukkeli 1kk!



Sunnuntaina (25.10) tuli pojalle ikää jo kuukauden verran! Pakko heittää ilmoille jälleen kerran se tuttu kliseinen sanonta: Mihin ihmeeseen tämä aika oikein menee? En käsitä! Ei siitä vaan mitenkään voi olla jo kuukautta kun tämä pieni pallero vielä majaili mun sisällä ja minä manasin ettei hän sieltä oo milloinkaan pihalle tulossa. Ja nyt tuo pieni rakas onkin ollut täällä jo kuukauden verran meitä ihmetyttämässä. Yhtä paljon sitä muuten edelleen yllättyy, että miten paljon jotain voi oikeasti rakastaa. Meidän mini<3

Nonni jos nyt vaikka nämä lässynläät sikseen. ;)
K on ihan erilainen vauveli mitä Jade oli! Siis aivan vastakohta. Poitsu on erittäin tyytyväinen vauva, hän ei turhia itkeskele. Itkua kuulee vain silloin kun tissin hamuiluun ei vastata tarpeeksi nopeasti tai kun puetaan niitä kamalan ilkeitä vaatteita päälle, jotka suututtaa niin hirmusesti. Masuvaivoja on itketty jonkun verran, mutta ei onneksi hirveästi. Mutta siitä nyt saakin syyttää mun suihkutissejä, jotka suoraansanottuna ampuu sitä maitoa suoraan kurkusta alas.
 Sylissä hän viihtyy paremmin kuin hyvin, mutta yhtälailla myös sohvalla lötköily kelpaa, paitsi ei tietenkään silloin jos mä suunnittelen tekeväni jotain, kuten vaikka syöväni.:D Parhaimmat unet kuitenkin vedetään masulteen mun masun päällä. Monesti iltaisin poika saattaa nukkua siinä jopa neljäkin tuntia samalla kun mä tuijottelen Netflixistä Arrowia. Tuo 4h on ihan super hyvin, sillä yleensä K syö 2h välein kellon ympäri. Ruokahalua siis pojalta kyllä löytyy ja imetyskin sujuu nyt hyvin alun ongelmista huolimatta. Ja mä oon siitä toosi onnellinen! Ihan huippua, kun pystyy ruokkimaan lapsensa ihan omalla maidolla. Vaikka onhan se stressiäkin aiheuttanut. Jatkuvasti mielessä pyörii, että kasvaako vauva tarpeeksi mun maidolla ja että riittääkö se kun alussa paino tippui niin paljon ja lähti hitaasti nousuun.



Tänään kuitenkin 1kk neuvolakäynti kumosi mun ajatukset maidon riittämättömyydestä. Poika kasvaa tosi hyvin! Normaali painonousu on 2 viikon iän jälkeen 150g-200g/viikko ja K oli saanut kahdessa viikossa painoa hienot 640g lisää! Myös pituutta oli tullut todella hyvin ja niin kyllä arvelinkin, kun 50cm vaatteet rupeavat käymään pieniksi, nyyhkis! 

1kk mitat  (syntymämitat)

Paino: 3650g  (2980g)
Pituus: 53cm (48,5cm)
Pää: 36,1cm  (34,5cm)

Neuvolatädin teksti:

''Hieno, jäntevä vauva.
Kasvaa hienosti rintamaidolla.
Katsekontakti ja hymyilyä.
Silmät rähmivät, eivät punoita, puhdistus jatkuu.''

Meillä on tosiaan silmät rähmineet todella pahasti jo syntymästä asti ja ainoa neuvo on kova putsailu. Mikä ei ikäväkyllä tuota mitään tulosta. Vauvan nukkuessa silmät muurautuvat ihan umpeen rääpän takia. Nyt lastenlääkärin ollessa poissa saatiin uusi aika kahden viikonpäähän (neuvolalääkärikäynti) ja sillon pitää taas kysellä voiko näille silmille mitään muuta tehdä, vai täytyykö vaan kuukaudesta toiseen putsailla niitä vähintään tunnin välein, jotta toinen edes näkee jotain. Mutta näillä mennään.
Kokemuksia vauvan rähmivistä silmistä? Milloin on helpottanut ja riittikö pelkkä vedellä putsailu?

Joku tarkkasilmäinen saattoi huomata, että tekstissä puhuttelin vauvaa kirjaimella K. Ristiäisiä vietetään 15.11, joten silloin selviää pienen koko nimi!

5 kommenttia

  1. Ihana pikkunen <3 Meidän poika oli syntyessään jo tuon kokoinen (53 cm ja 4070 g) 😁

    VastaaPoista
  2. Kokeile ruutata rinnasta tissimaitoa rähmivään silmään (tai pumppaa, lypsä käsin kuppiin ja siitä vanulapulla tms). Tämä on joku vanhan kansan konsti ja on osoittautunut toimivaksi. Oman lapseni silmän rähmiminen loppui vajaassa parissa päivässä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!