Kukkuluuruu, mitä meille kuuluu?
-Uhmaa, kiukuttelua, huonosti nukuttuja öitä, supistuksia ja väsymystä. Kaikkea tätä, mutta onneksi myös jotain hyvääkin. Lauantaina Jade pääsi mummulaan yöksi ja me saatiin Nikon kanssa viettää hieman yhteistä aikaa. Käytiin erittäin romanttisesti abc:llä syömässä paniinit ja siitä kotiin lusmuilemaan sohvan pohjalle. Aina ei tarvitse olla mitään erikoista, vaan tuo oli juuri se mitä me tarvittiin. Sai vain olla ja röhnöttää, sekä nauttia hiljaisuudesta. Seuraavaa kertaa odotellessa ja siihen taitaakin mennä jokunen tovi.
Jaden yökyläily oli sujunut erittäin hyvin. Nätisti oli nukahtanut ja nukkunut hienosti koko yön. Ihme kyllä. Kotona nimittäin nukkumaanmeno ja yöt ovat taas hieman takunneet. Jade ei suostu nukkua enään omassa sängyssään, vaan itkee aina rattaita. Niinpä ollaan sitten menty sieltä mistä aita on matalin ja nukutettu Jade rattaisiin, joista sitten myöhemmin siirretty omaan sänkyynsä. Ja se jäi sitten vähän niinkuin tavaksi.. Ei vaan joka ilta jaksa tapella ja kuunnella sitä kamalaa raivohuutoa, joten näillä mennään ainakin vielä hetki.
-Uhmaa, kiukuttelua, huonosti nukuttuja öitä, supistuksia ja väsymystä. Kaikkea tätä, mutta onneksi myös jotain hyvääkin. Lauantaina Jade pääsi mummulaan yöksi ja me saatiin Nikon kanssa viettää hieman yhteistä aikaa. Käytiin erittäin romanttisesti abc:llä syömässä paniinit ja siitä kotiin lusmuilemaan sohvan pohjalle. Aina ei tarvitse olla mitään erikoista, vaan tuo oli juuri se mitä me tarvittiin. Sai vain olla ja röhnöttää, sekä nauttia hiljaisuudesta. Seuraavaa kertaa odotellessa ja siihen taitaakin mennä jokunen tovi.
Jaden yökyläily oli sujunut erittäin hyvin. Nätisti oli nukahtanut ja nukkunut hienosti koko yön. Ihme kyllä. Kotona nimittäin nukkumaanmeno ja yöt ovat taas hieman takunneet. Jade ei suostu nukkua enään omassa sängyssään, vaan itkee aina rattaita. Niinpä ollaan sitten menty sieltä mistä aita on matalin ja nukutettu Jade rattaisiin, joista sitten myöhemmin siirretty omaan sänkyynsä. Ja se jäi sitten vähän niinkuin tavaksi.. Ei vaan joka ilta jaksa tapella ja kuunnella sitä kamalaa raivohuutoa, joten näillä mennään ainakin vielä hetki.
Tänään oltiin aamupäivästä riehumassa HopLopissa! Jade viiletti tapansa mukaisesti innoissaan paikasta toiseen. Pääsin minäkin tämän palloni kanssa laskemaan mäkeä ja pomppimaan muutamat pomput trampoliinilla. Hyvin vielä jaksaa, vaikka aamulla taas tuntuikin samalta kuin joku työntäisi keilapalloa tuolta alas. Sai siis vaappua kuin pingviini ja kirota samalla. Mä olisin niin valmis jo potkimaan tämän pienokaisen ulos yksiöstään! Eilen olin jo aivan varmana lähdössä synnyttämään, mutta eheei, vaan jälleen kerran ne toosaa polttavat ja repivät hirmusupistukset loppuivat muutaman tunnin kuluttua. Jospa vielä tällä viikolla pääsisi oikeasti tositoimiin. Tai sitten poitsu päättää odotuttaa meitä lokakuun puoliväliin asti! Toivottavasti ei. Taii sitten hän päättää syntyä tasan viikon päästä, jolloin on myös Jaden 2-vuotis syntymäpäivä!! Jaden synttäreitä juhlitaan ensi viikonloppuna ja todella toivon, ettei herra päätä ulostautua juuri ennen lauantaita tai jopa kesken juhlien. Jännän äärellä elellään.
Tuntuu, että tää pötsi roikkuu jo ihan polvissa asti.
Huomenna on tiedossa aamusta avointapäiväkotia ja neuvolaa. Sekä huomenna masussa ollaan myös jo täysiaikaisia!
Ei kommentteja
Kiitos kommentista!