Mietin pitkään, että uskallanko kirjotella tänne blogiin meidän vauvahaaveista ja yrityksestä. Toisaalta, miksipä en uskaltaisi? Jaan blogissa teille paljon asioita elämästäni, arjestani, mielipiteistäni, joten eiköhän pieni ripaus vauvahaaveita mahdu tähän joukkoon mukaan.
Jo ennen Jaden syntymää olimme Nikon kanssa yhtä mieltä siitä, että seuraava olisi tervetullut pienellä ikäerolla. Tämä pieni ikäero tarkoitti meille 1-1,5 -vuotta, maximissaan kaksi.
Jade on jo 1v.2kk, eli meillähän pitäisi olla jo toinen vauva? Mutta missä se on? Mahassa?Tuhisee sängyssä?Vai kenties sohvan alla? Nouuup meillä ei ole vauvaa!
Jo ennen Jaden syntymää olimme Nikon kanssa yhtä mieltä siitä, että seuraava olisi tervetullut pienellä ikäerolla. Tämä pieni ikäero tarkoitti meille 1-1,5 -vuotta, maximissaan kaksi.
Jade on jo 1v.2kk, eli meillähän pitäisi olla jo toinen vauva? Mutta missä se on? Mahassa?Tuhisee sängyssä?Vai kenties sohvan alla? Nouuup meillä ei ole vauvaa!
Puolenvuoden sisällä ehdimme iloita kolme kertaa 2 punaisesta viivasta tikussa. Meille piti tulla joulu -vauva, sitten helmi -vauva ja lopulta vielä maalis -vauva. Eipä tullut, eikä tule.
Ja se pettymys, kun joka hemmetin kuukausi ne punaiset hanat vain aukenevat!
Usein tulee mietittyä, että mitä pahaa me olemme tehneet ansaitaksemme tällaisia jatkuvia pettymyksiä. Mielessä pyörii myös ajatus siitä, että mitä jos sitä toista lasta ei koskaan tulekkaan? Kuinka moni 17 -vuotias ylipäätään mietiskelee edes tämmöisiä asioita. Veikkaan että ei kovinkaan moni. Samat asiat pyöri mun mielessä jo ennen pienintäkään aavistusta Jadesta. Silloin todella pelkäsin, etten koskaan tulisi saamaan lapsia. Menihän siihenkin ''tärppiin'' piiitkä aika! Vaikka nyt myöhemmin ajatellen parempaa hetkeä ei olisi ollutkaan.
Saa nähdä kuinka kauan tämä toinen meinaa meitä vielä odotuttaa, toivotaan että ei kauaa.
Toivossa on hyvä elää ja nyt vain peukut pystyyn jos vaikka saataisiin uudenvuoden kunniaksi huippu uutisia!
Muita samassa tilanteessa olevia/olleita?
Täällä päin jokunen kuukausi yritetty ensimäistä muksua ukkoni kanssa,eipä oo viellä tärppäny,yhessä vaihees jo luulin että olisin raskaana kun joka kuun jutut oli myöhässä,mutta stressiä se vaan oli : (
VastaaPoistaVoin tuohon tuskaan samaistua. Nyt ei ole tärppi päällänsä, mutta halutaan neljäs lapsi vielä jossakin vaiheessa kun sen luvan antaa tulla niin samantien alkaa se tuskainen päivien laskenta, että joko joko. Kyllä noita kolmeakin niin haaveiltiin ja odotettiin ja kiitän onneani ettei olla jouduttu lapsettomuudesta kärsimään. Mulla välillä käy sydäntä särkeävä vauvakuume päällänsä, mutta ollaan Tommyn kanssa päätetty vielä odottaa jotta nuo edellisetkin hieman kasvaisi kun on niiden kanssa niin kädet täynnä jo :)
VastaaPoista2 vuotta meni kun esikko saatiin alulle. Esikon synnyttyä 2kk sai toinen alkunsa
VastaaPoistaSe tulee vielä <3 vaikka ymmärrän kyllä että vaikeeta se on uskoa varmaan kun saa pettyä :/<3 ja ei sitä osaa olla stressaamattakaan varmastikkaan kun kovasti toivoo :/
VastaaPoistaTäällä hep! Me kans yritetään mutta aina vaan täälläkin ne punaiset hanat aukeaa ja pettymys valtaa mielen :C Jos meille ei olekkaan tarkoitettu toista lasta yms. Ei saisi vaipua tämmöiseen mutta se on helpommin sanottu kui tehty. Vaikka ollaan ne "varmat" päivät tikutettu, siltikään ei ole napannut nyt yritystä takana 3kk. Nickystä meni sen 3kk, saa nähä kauan tässä menee, eihän se keho ole enää samanlainen kun ennen, muutosta tapahtuu koko ajan. Mutta pidän meille peukkuja <3
VastaaPoistaKohta vuoden yrittänyt ! En tiedä mistä se sitten johtuu ettei se vaan onnistu. :( Sitten on aina välillä niitä aikoja, että jos sitä nyt olisi onnistunut, mutta sitten taas joutuu pettymään. Onnea teille yritykseen !
VastaaPoista