Joulukuun eka & joulukorttikuvia

Niin vain se joulukuu tuli ja lähtölaskenta kohti joulua alkoi! En ole ennen ollut mikään super joulun odottaja, mutta nyt fiilikset on aika malttamattomat. Asiaan toki varmasti vaikuttaa tämä tänä vuonna läsnä oleva lisäjännitys. Saadaanko me meidän pikkutonttu jo tässä kuussa vai tuleeko hänestä uuden vuoden vauveli? Tai ollaanko juuri jouluaattona synnärillä puskemassa pikkujätkää pihalle? Jänniä aikoja, jänniä aikoja. Ei tässä muuta voi sanoa. Omasta puolestani voisin lähteä synnärille vaikka samantien, mutta Möllikän kannalta toivon, että hän odottelisi sinne ensi vuoden puolelle. Uskoisin ainakin, että olisi mukavee olla mielummin alkuvuodesta syntynyt, kuin loppuvuodesta. Mutta se jää nähtäväksi. Kirjaimellisesti; odottavan aika on pitkä.

Joulukuu starttasi meillä ihan kivasti. Meikäläisen joulukalenteri on vain edelleen kaupassa ( ei niitä vissiin edes meinaa löytää enään mistään? ), joten se vei pienen palasen joulutunnelmaa veks. Aatelkaa, ensimmäinen joulukuu mun elämän aikana kun mulla ei ole kalenteria avattavana. Pakko kyllä metsästää semmonen jostain. Jadea sentään on muistettu joulukalenterilla ja ensimmäisestä luukusta hyppäsikin pihalle pikkuinen Olaf. Tänä vuonna onnistuttiin jopa jatkamaan aamua ilman tappelua siitä saako kaikki luukut avata nyt heti vai ei. Katsotaan onnistutaanko huomen aamuna yhtä hyvin.

Tänään meillä oli kotona myös käynnissä ''ota joulukorttikuvat'' -operaatio. Lapset ei oo varmaan koskaan ennen olleet näissä ns. pakkokuvauksissa yhtä kiltisti mitä tänään olivat! Mun kaipaamat herkät ja rakkauden täyteiset sisarusjoulukuvat jäivät kuitenkin jälleen kerran vain haaveeksi. Ihania ja ainakin omalaatuisia niistä kuitenkin tuli! Taidan jopa enemmän tykätäkkin näistä hieman hölmöistä kuvista kuin sellasista täydellisyyttä hipovista kuvista. Vaikka hienoja ne kaiken ajatuksen voimalla suunnitellut ja otetut kuvat ovatkin, mutta tämmönen hömppäpömppä meininki sopii paremmin meille.

Eilen laitoin myös tänne kotiin ensimmäistä kertaa astetta enemmän joulua. Jopa verhot vaihtuivat joulun kunniaksi, kun taas aiemmin samat ovat roikkuneet ikkunassa vuodenajasta toiseen. Kuusenkin kaivoin komerosta esiin jo hyvissä ajoin. Pakko se oli tehdä nyt kun pääsee vielä juuri ja juuri lattialta ylös itse ilman apua. :D



Hyvää joulun odotusta kaikille!

Kuulumiset kuvina

Heippa! Tässä teille kasa huippulaatuisia puhelinkuvia meidän viime viikoilta.

Jos vähän tekstiäkin. Isänpäivä sujui meillä tosi mukavasti. Aamulla annettiin Nikolle lahjat ja Jade oli tehnyt kerhossa aivan ihanan kortin.<3 Päivemmällä kyläiltiin vielä paappojen luona. Kaikki kuvat vain jäi ottamatta, joten sen vuoksi erillinen isänpäivä postauskin jäi tekemäti.

Edelleenkään tänne ei mitään perusarkea erikoisempaa kuulu. Me ollaan kyläilty, kerhoiltu, ulkoiltu, riidelty, halittu ja pusittu. Viikonloppuna käytiin k citymarketin järjestämässä jouluparaatissa ja Jade pääsi katsomaan Frozenista tuttuja Annaa ja Elsaa! Kovasti ujostutti, mutta silti neiti oli ihan liekeissä.

Viimeksi ehdin kovasti kehua kuinka lapset jopa leikkivät välillä nätisti keskenään. Isoksi ''ilokseni'' pääsen kertomaan, että se on jo historiaa. Taas heiluu sotakirveet ja autot lentää päin pläsiä jatkuvasti. Mä en vaan ymmärrä miten se voi olla niin vaikeaa leikkiä nätisti yhdessä, tai antaa edes sen toisen leikkiä rauhassa yksin. Tuntuu, että päivät on vain pelkkää kieltämistä ja komentamista joka asiasta.
Nyt taas vaihteeksi muutenkin ollut aivan jäätävä uupumus päällä, niin ei tosiaankaan jaksaisi tuota jatkuvaa tappelua ja sitä kun mikään asia ei vain uppoa sinne pieneen päähän, eikä mitään uskota. Edes tontut ikkunoilla eivät vakuuta enään meidän jääräpäistä prinsessaa. Ihana uhma. Mutta aina voi lohduttautua sillä, että se on ohimenevää - sitten joskus vuosien päästä ainakin.

Mutta takaisin siihen väsymykseen. Siis aivan kamalaa! Heti kun lumet suli alkoi tämä järisyttävä, masentava väsymys. Saisivat lumet siis tulla hyvin äkkiä takaisin tuomaan valoa tähän pimeyteen. Raskaus ei yhtään ainakaan helpota asiaa. Haluan jo eroon tästä jättikummusta, mutta samalla tuleva pelottaa edelleen. Siitä tulikin mieleen, että vauvan sänky pitäisi edelleen kasata. Kaikki muu onkin jo sitten valmiina pikkuista varten ja KYLLÄ siitä on tulossa vielä oma postauksensa. Ja aion ehtiä sen tekemään vielä ennen pojan syntymää. Inspiraatio kirjoittamiseen on taas ollut jossain hukkapiilossa. Mutta ehkä se sieltä jostain nousee esiin pikkuhiljaa. :)

Pian on jo joulukuu! Ihanaa. Saa syödä hyvällä omallatunnolla niin hitosti kaikkea moskaa ja kerätä vielä toiset 10kg ennen synnytystä :D
 Viikonloppuna on Vaasassa joulunavajaiset ja sinne on ehdottomasti mentävä ihmettelemään. Kuten moni tietää, niin nyt perjantaina on myös black friday - Visa huutamaan ja joululahjat pukinkonttiin!



Kivaa loppuviikkoa kaikille!

Ensilumen fiilistelyä ja kuulumisia

Heippa! Monta viikkoa sai katsella muiden talvisia kuvia ja nyt vihdoin tänne Pohjanmaallekkin on saatu kunnolla lunta. Vaikka kuulunkin samaan lokeroon muiden talven vihaajien kanssa, niin silti pakko myöntää, että tätä on odotettu. Pitkään on mittari ollut jo pakkasen puolella, mutta silti lumi on viivytellyt tuloaan. On ollut siis todella kylmää ja synkkää. E R I T T Ä I N masentava sää. Ikävästä kylmyydestään huolimatta lumi on vaan niin kaunista ja se tuo ihanasti valoa. Jotenkin kummasti itselläkin heti paljon valoisampi fiilis kun synkkä syksy on ohi! Joulufiiliskin iski heti ja muutama lahja onkin pukinkonttiin jo tilattu.

Täällä ollaan pikkuhiljaa taas tämän syystalven varmaan kymmenes räkätauti lähes voitettu. Mikä siinä muuten on, että äitiin on paljon kivempi pyyhkiä ne vihreät vanat nenästä kuin paperiin? - terveisin puoli vaatekaappia pyykissä. Onneksi kuitenkin nämä sairastelut ovat rajoittuneet vain siihen nenän vuotamiseen ilman minkäänlaista kuumeilua. Mutta eiköhän tänne vielä kaikki virukset ja pöpöt rantaudu Jaden kerhon kautta. Kerhosta tulikin mieleen. Kerhoilu sujuu edelleen todella hyvin ja viikko sitten oli neidin ensimmäinen kerhokuvaus. Pari päivää sitten kuvat saapuivat sähköpostiin ja mitä niistä nyt voi sanoa. Ehkä ainakin sen, että kuvista todellakin näkee Jaden päättäväisen luonteen. :D Lähes joka kuvassa komeili kunnon triplaleuka irvistys pienellä murhanhimolla lisättynä. Enään puuttui vain kaulin kädestä. Onneksi tosiaan oli myös ne kaksi kuvaa joihin Jade oli unohtanut irvistää. Äiti on silti ylpeä murun ensimmäisistä kuvista.<3

Nyt voin sanoa, että täällä melkein kävellään! Pääosin Kaspian tepsuttelee kahdella jalalla eteenpäin ja konttaus on jäänyt vähemmälle. Joskus on kuitenkin liian kiire ja neliveto otetaan alle. Kengät jalassa heittäydytään kuitenkin heti makarooniksi ja halvaannutaan paikoilleen makaamaan. Ulkoilu onkin hieman turhauttavaa Kaspianin kanssa kun toinen vain makaa meritähtenä naama hangessa. Tyyppi on niin mukavuuden haluinen ettei edes konttaaminen toppahaalarissa tule kuuloonkaan. Mutta noh, se on vain ajan kysymys milloin liikkuminen menee laiskuuden edelle.

Mitään kovinkaan erikoista tänne ei siis kuulu. Päivät ovat arkisia, joskus vähän tylsiä, mutta sitä tämä perhe-elämä on. Mutta toisaalta ihan hyvä, että nyt on taas vähän rauhallisempi pätkä menossa ennen vauvan syntymää. Lapsetkaan eivät ole enään aivan koko aikaa toistensa kurkuissa kiinni vaan sopukin löytyy aina sillointällöin.

Huomenna vietelläänkin sitten isänpäivää. Kiireinen ja varmasti mukava päivä tiedossa.
Mahtavaa isänpäivää kaikille iseille näin etukäteen!

32. raskausviikko + neuvola

Raskausviikkoja 31+2 ja tänään tasan kaksi kuukautta laskettuun aikaan! Meinaa olla jo aika malttamaton olo tässä odottaessa. Tietysti jo ihan vauvan vuoksi, mutta kyllä mä jo odotan pääseväni eroon tästä vatsasta ja näistä kaikenmaailman kolotuksista. Kummasti tuo kuuluisa raskauden hehku aina tyrii hommansa, sillä ei ole ainakaan täälläpäin näkynyt. Väsyttää, päätä särkee, supistaa, alapäätä vihloo, vauva painaa, henkeä ahistaa ja iltapahoinvointia esiintyy edelleen viikottain.
Kuusi viikkoa vielä niin sinä rakas pieni saisit jo syntyä! Mutta koska tämä raskaus on ehdottomasti ollut kahteen aiempaa verrattuna kaikista kamalin, niin aivan varmasti mä oon plussapallon mitoissa vielä tammikuun puolessa välissä ja viikkoja kasassa sen 42. Toivotaan toivotaan, että näin ei kuitenkaan tule olemaan.

En osaa vieläkään oikein käsittää, että jo ensikuussa pikkuinen saattaa olla täällä. Ja sen kyllä huomaa järjestelyistä. En oo saanut aikaseksi vielä yhtään mitään! Vaatteet ovat edelleen muovipusseissa pesua odottamassa, toppapuku on edelleen kaupassa, sänky makaa makuuhuoneen lattialla kasausta vailla ja kaukalo sekä kaukalopussi lojuvat komeron nurkassa tahraisina Kaspianin jäljiltä. Sairaalakassista puhumattakaan - en ole vielä edes ajatellut sitä. Ehkä mä vaan luotan siihen, että tää menee sen pari viikkoa yli niin mulla on enemmän aikaa järjestää kaikki? Eiks niin.

Tänään oli pitkästä aikaa neuvola ja samalla tehtiin isyydentunnustus. Uusi juttu minullekkin tämä, että nykyään se tehdään neuvolassa jo raskausaikana. Mutta mun mielestä parempi näin. Ei enään niitä typeriä kysymyksiä milloin harrastitte seksiä tai kuinka varmoja siitä oikeasta isästä nyt ollaan. Vain nimet paperiin ja that's it.

Viime neuvolasta oli tosiaan aikaa jo 8 viikkoa. Kaikki oli neuvolassa hyvin, vaikka mä vähän jännäsin miltä verenpaineet ja pissa näyttää, sillä oon nyt viikon verran kärsiny jatkuvasta päänsärystä. Ehkä sillä on vaan jotain osaa tähän flunssaan.

Tarkemmat mittaukset: (suluissa edelliset)

Rv: 31+2  (23+4)

Paino: +12,5kg  (+7,2kg)

Turvotus: -  (-)

RR: 114/63  (118/75)

Hemoglobiini: 104  (91)

Sf-mitta: 28,5cm  (23cm)

Tarjonta: RT

Syke: 140  (150)

Liikkeet: ++  (++)

Seuraava neuvola on jo 3 viikon kuluttua ja samalla on myös lääkärikäynti. Ihanaa kun neuvolakäynnit alkaa vihdoin tiivistymään ja niitä on useammin kuin 6 viikon välein. Vaikka mitä tässä nyt nopeasti laskeskelin niin hyvällä säkällä mulla on enään vain kolme neuvolakäyntiä jäljellä! Näin vaan se aika menee ilman, että edes itse huomaa.