Heippa! Monta viikkoa sai katsella muiden talvisia kuvia ja nyt vihdoin tänne Pohjanmaallekkin on saatu kunnolla lunta. Vaikka kuulunkin samaan lokeroon muiden talven vihaajien kanssa, niin silti pakko myöntää, että tätä on odotettu. Pitkään on mittari ollut jo pakkasen puolella, mutta silti lumi on viivytellyt tuloaan. On ollut siis todella kylmää ja synkkää. E R I T T Ä I N masentava sää. Ikävästä kylmyydestään huolimatta lumi on vaan niin kaunista ja se tuo ihanasti valoa. Jotenkin kummasti itselläkin heti paljon valoisampi fiilis kun synkkä syksy on ohi! Joulufiiliskin iski heti ja muutama lahja onkin pukinkonttiin jo tilattu.
Täällä ollaan pikkuhiljaa taas tämän syystalven varmaan kymmenes räkätauti lähes voitettu. Mikä siinä muuten on, että äitiin on paljon kivempi pyyhkiä ne vihreät vanat nenästä kuin paperiin? - terveisin puoli vaatekaappia pyykissä. Onneksi kuitenkin nämä sairastelut ovat rajoittuneet vain siihen nenän vuotamiseen ilman minkäänlaista kuumeilua. Mutta eiköhän tänne vielä kaikki virukset ja pöpöt rantaudu Jaden kerhon kautta. Kerhosta tulikin mieleen. Kerhoilu sujuu edelleen todella hyvin ja viikko sitten oli neidin ensimmäinen kerhokuvaus. Pari päivää sitten kuvat saapuivat sähköpostiin ja mitä niistä nyt voi sanoa. Ehkä ainakin sen, että kuvista todellakin näkee Jaden päättäväisen luonteen. :D Lähes joka kuvassa komeili kunnon triplaleuka irvistys pienellä murhanhimolla lisättynä. Enään puuttui vain kaulin kädestä. Onneksi tosiaan oli myös ne kaksi kuvaa joihin Jade oli unohtanut irvistää. Äiti on silti ylpeä murun ensimmäisistä kuvista.<3
Täällä ollaan pikkuhiljaa taas tämän syystalven varmaan kymmenes räkätauti lähes voitettu. Mikä siinä muuten on, että äitiin on paljon kivempi pyyhkiä ne vihreät vanat nenästä kuin paperiin? - terveisin puoli vaatekaappia pyykissä. Onneksi kuitenkin nämä sairastelut ovat rajoittuneet vain siihen nenän vuotamiseen ilman minkäänlaista kuumeilua. Mutta eiköhän tänne vielä kaikki virukset ja pöpöt rantaudu Jaden kerhon kautta. Kerhosta tulikin mieleen. Kerhoilu sujuu edelleen todella hyvin ja viikko sitten oli neidin ensimmäinen kerhokuvaus. Pari päivää sitten kuvat saapuivat sähköpostiin ja mitä niistä nyt voi sanoa. Ehkä ainakin sen, että kuvista todellakin näkee Jaden päättäväisen luonteen. :D Lähes joka kuvassa komeili kunnon triplaleuka irvistys pienellä murhanhimolla lisättynä. Enään puuttui vain kaulin kädestä. Onneksi tosiaan oli myös ne kaksi kuvaa joihin Jade oli unohtanut irvistää. Äiti on silti ylpeä murun ensimmäisistä kuvista.<3
Nyt voin sanoa, että täällä melkein kävellään! Pääosin Kaspian tepsuttelee kahdella jalalla eteenpäin ja konttaus on jäänyt vähemmälle. Joskus on kuitenkin liian kiire ja neliveto otetaan alle. Kengät jalassa heittäydytään kuitenkin heti makarooniksi ja halvaannutaan paikoilleen makaamaan. Ulkoilu onkin hieman turhauttavaa Kaspianin kanssa kun toinen vain makaa meritähtenä naama hangessa. Tyyppi on niin mukavuuden haluinen ettei edes konttaaminen toppahaalarissa tule kuuloonkaan. Mutta noh, se on vain ajan kysymys milloin liikkuminen menee laiskuuden edelle.
Mitään kovinkaan erikoista tänne ei siis kuulu. Päivät ovat arkisia, joskus vähän tylsiä, mutta sitä tämä perhe-elämä on. Mutta toisaalta ihan hyvä, että nyt on taas vähän rauhallisempi pätkä menossa ennen vauvan syntymää. Lapsetkaan eivät ole enään aivan koko aikaa toistensa kurkuissa kiinni vaan sopukin löytyy aina sillointällöin.
Huomenna vietelläänkin sitten isänpäivää. Kiireinen ja varmasti mukava päivä tiedossa.
Mahtavaa isänpäivää kaikille iseille näin etukäteen!
<3
VastaaPoista