Ankeata ulkoilua.

Löysin vihdoin ja viimein muutama päivä sitten Jadelle kurahousut prismasta ja hypin aivan riemusta, että nyt sää ei rajoita meidän ulkoilua niin paljoa. Emme nimittäin ole ulkoilleet nyt syksyllä oikein ollenkaan, sillä lähes joka päivä on ollut märkää, joten tuskin kukaan lapsi innostuisi kiikkua litimärjässä keinussa peppu kastuen. Mutta nyt meillä on vihdoin ne kurapökät, joten ei haittaa vaikka kuinka beba kastuis.
Tietysti näin mun tuurilla kuitenkin hetki kurapökät ostettuani, ei enään ollutkaan päivisn märkää.:D Pöksyt orttaa nyt naulakossa ensimmäistä kuralätäkkö sotkua.

Tänään Jaden nukuttua päikkärit me suunnattiin pihalle. Jade tallusteli ympäri pihaa ihmetellen tyytyväisenä . Kunnes tyhmä äiti teki virheen ja laitto tytön keinumaan. Jade istui kiikussa suu tiiviisti kiinni, ilman pientäkään hymyn poikasta. Ennen typykkä rakasti keinumista yli kaiken! Not any more. Nostettuani Jaden pois keinusta ei kelvannut enään mikään muu kuin syli. Armoton raivo alkoi jos olin edes meinaamassa laskea tyttöä maahan.
Ihka ihana ulkoilumme kesti huimat 15 minuuttia. Hyvä puoli on se, että päästiin edes ulos asti.

Uskon myös, että Jadea jotenkin ahdistaa tämä niin paljo vaatetus, kun tottui koko kesän olemaan niin vähissä vaatteissa. Varsinkin nyt kun on niin viileät säät, niin pakko se on vk-haalarin alle laittaa jo fleace puku ja sen kanssa on varmasti vähän kankea ja ikävä liikkua.
Jade on muutenkin lyhyt pinnainen ja hermot menee todella nopeasti jos joku ei tytsyn mieltä miellytä. Jade raukka ei noissa vermeissä pääse edes ylös kun kaatuu kävellessään ja siinähän vasta hermot meneekin jos äiti on liian hidas tulemaan auttamaan.

Huomenna uutta ulkoilu yritystä vaan kehiin ja keinuminen kyllä unohdetaan ihan suosiolla.

Tukiverkosto.

Törmäsin tässä eräänä iltana keskusteluun, jossa joku kysyi, että minkä vuoksi 14-16 -vuotias edes harkitsee pitävänsä lapsen jos tulee raskaaksi. Ensimmäinen ajatukseni oli, että miksi ei harkitsisi?On varmasti monia syitä, minkä vuoksi nuori päätyy lapsensa pitämään.
 

Itse en miettinyt hetkeäkään, mitä olisin tehnyt, mutta päätökseni kruunasi se, että tiesin mulla olevan maailman paras tukiverkosto! Tiesin, että mun vanhemmat tukee ja auttaa ja niin he ovat tehneetkin. Mulla oli tukena sukulaiset, ystävät, Nikon vanhemmat ja sukulaiset.
Oon välillä miettinyt, että mitä jos asiat olisivat toisin. Mitä jos mun vanhemmat olisivat kääntäneet selkänsä ja painostaneet aborttiin? Sen tiedän, että olisin päätöksessäni pysynyt kaikesta huolimatta, mutta silti! En olisi pärjännyt läheskään niin hyvin miten nyt olen pärjännyt.
Monet nuoret päätyvät usein aborttiin juuri siitä syystä, että heitä ei tueta asiassa, vaan painotetaan siitä kuinka lapsi pilaa elämän.

Mun suvuss ja lähipiirissä on paljon ihmisiä, jotka ovat saaneet nuorena lapsen, joten periaatteessa mun raskaus ei ollut mikään maailman suurin ihme, jos niin voi sanoa. Mutta mä olen niiin niiin onnellinen, että mulla on ihania ihmisiä tukena. Kaikilla ei ikävä kyllä ole näin.

Tukiverkosto on tärkeä asia! Arvostakaa toisten päätöksiä ja tukekaa heitä!

1vee kuvailuja kotona.

Herättyämme Jaden kanssa tänään (09:40) vedettiin aamupalat nassuun ja sitten vain Jadelle juhlamekkoa päälle, sillä nyt oli aika hieman kuvailla!

Otimme kyllä Jadesta 1-vuotis kuvia myös studiossa, mutta neiti oli juuri silloin toodella huonolla päällä!(niin mun tuuria) Eikä siis tytöstä saatu yhtäkään hymykuvaa. Kuvissa näkyi vain hämmentynyt, äidin perään itkevä 1-vuotias taapero.

Päätin sitten, että otan muutaman kuvan kotona, jos vaikka saataisiin se hymykuva seinälle. Haastetta tähän kuvailuun toi se, että nyt on syksy ja on masentavan pimeät aamut, eikä mulla nyt kotona mitään spottivalojakaan ole. Siihen lisäksi ikivanha järkkäri, amatööri kuvaaja ja kissat pyörimässä jaloissa. Jade oli onneksi hyvällä tuulella heti aamusta, mutta eihän tommonen hulivili malta paikallaan pysyä, joten hermothan siinä meni alta aikayksikön. Muutaman hyvän kuvan onnistuin kuitenkin ihme kyllä nappaamaan.

                   Enään on yksi ongelma, mikä/mitkä näistä kuvista päätyy meidän seinälle?

Mikä oli teidän lemppari?

Heihei tuttipullot!

Tässä muutama päivä sitten tein päätöksen, että nyt kun Jade on jo iso taapero tyttö, on aika sanoa pulloille heihei!

                                                         Helpommin sanottu kuin tehty?

Monet varmasti miettii, että koska on oikea aika luopua pulloista tai tuteista? Miten se tehdään?Sitä tuli jo raskaus aikana mietittyä, että missä iässä olisi hyvä jättää pullot ja tutit. Päätin, että ihan maximi ikä pulloille ja tuteille meillä on 2 -vuotta, mutta mitä ennemmin sen parempi. Pullot lähti siis yhden vuoden iässä, mutta entäs se tutti? Jade syö kyllä tuttia edelleen, mutta sitäkin vain nukkuessaan. Vielä en aio tuttia Jadelta pois ottaa, mutta eiköhän siitäkin puolenvuoden sisään luovuta. Se jää nähtäväksi.

Pulloa meillä ei päivisin edes käytetty, mutta Jade suostui nukahtamaan vain ja ainoastaan pullon kanssa sänkyyn. Ajattelinkin, että tästä tulisi pitkä prosessi ja Jaden kanssa saisi takuta joka ilta.

Mutta ei, pulloista luopuminen kävi yllättävän kivuttomasti!
Ensimmäisenä iltana Jade huusi pullon perään lähes 2 tuntia, kunnes nukahti tutin kanssa. Toisena iltana ei huudettu olleskaan, vaan tutin kanssa nukahdettiin samantien.jippii! Heti ensimmäisen hyvän yön jälkeen uskalsin heittää ihan kaikki tuttipullot pois, etten vain sortuisi antamaan pulloa huonona hetkenä.:D

Jade saa edelleen iltamaidon nokkamukista, mutta ei sängyssä. Jade juo maitonsa yleensä samalla kun vaihdan vaipan ja yövaatteet päälle, sitten vain tutti suuhun ja sänkyyn tutimaan.

Tutista luopuminen tuskin käy yhtä hienosti ja helposti, mutta eiköhän siitäkin selvitä.

                                                          Milloin teillä luovuttiin pulloista?