Maanantaina saatiin iso muistutus siitä, että lääkkeet todellakin täytyisi säilyttää lukitussa paikassa. Meillä on pidetty kannetonta lääkelaatikkoa kodinhoitohuoneessa pesukoneen yläpuolella olevalla korkealla hyllyllä. Minäkin joudun nousemaan varpailleen yltääkseni hyllylle. Mutta pelkkä korkeus ei riitä!
Totta puhuen en enää tarkalleen muista tulinko vessasta vai mistä kun huomasin, että Kaspian jauhaa suussaan jotain. Menin lähelle ja pyysin näyttämään mitä suussa on. Heti tuli tuttu tuoksu vastaan ja tiesin mitä tyyppi on napannut naamaansa - minun antibiootit! Muutaman murun ehdin kaivamaan suusta, mutta loput olivat jo matkalla pojan vatsaan. Kodinhoitohuoneesta löysinkin levyn josta oli selvästi hampailla kaivettu neljä lääkettä. Pesukoneen päältä löytyi syljettynä noin puolikas lääke murusina.
Niko soitti päivystykseen ja vähintääkin vartin kestäneen puhelun jälkeen tuli tieto, että meidän tulisi lähteä sairaalaan juomaan lääkehiiltä. Tässä vaiheessa Kaspian lähinnä makaili mun sylissä, mutta muuten vaikutti aivan omalta itseltään.
Lähdin kaksin Kaspianin kanssa kohti sairaalaa ja koko matkan kyselin takapenkin matkustajan vointia. Kerta toisensa jälkeen takaa kuului iloisen pojan ääni.
Päivystyksessä jouduimme istumaan yli tunnin. Koko sen ajan Kaspian oli oma vilkas itsensä. Tyyppi jahtasi kärpäsiä ja ohi menevät ambulanssit saivat pienen pojan hymyn korviin saakka.
Mitään oireita koko lääke-episodista ei ollut vieläkään.
Lastenlääkärin huoneeseen päästyä oli tapahtumasta kulunut jo 1,5 tuntia. Kahden lääkärin voimin he miettivät mitä tehdään. Lopulta lekurit tulivat siihen päätökseen, että lääkehiili olisi siinä vaiheessa jo turha. Mitään oireita kun ei ollut ja lääkkeiden otosta oli kuitenkin jo sen verran pitkä aika.
Niinpä meidät lähetettiin takaisin kotiin seurailemaan muuttuuko Kaspianin vointi.
Tällä kertaa selvittiin pelkällä säikähdyksellä, vaikka mahdollisuudet paljon pahempaan olivat lähellä. Tästä eteenpäin todellakin pidämme huolen, että sama ei enää koskaan toistu. Virheitä sattuu, mutta tärkeintä on oppia niistä.
Nyt meiltäkin löytyy lukollinen metalliboxi lääkkeille, joten eiköhän lääkkeet nyt pysy siellä missä kuuluukin, eli kaukana lasten käsistä.
2-vuotias pääsi käsiksi lääkkeisiin.
Totta puhuen en enää tarkalleen muista tulinko vessasta vai mistä kun huomasin, että Kaspian jauhaa suussaan jotain. Menin lähelle ja pyysin näyttämään mitä suussa on. Heti tuli tuttu tuoksu vastaan ja tiesin mitä tyyppi on napannut naamaansa - minun antibiootit! Muutaman murun ehdin kaivamaan suusta, mutta loput olivat jo matkalla pojan vatsaan. Kodinhoitohuoneesta löysinkin levyn josta oli selvästi hampailla kaivettu neljä lääkettä. Pesukoneen päältä löytyi syljettynä noin puolikas lääke murusina.
Niko soitti päivystykseen ja vähintääkin vartin kestäneen puhelun jälkeen tuli tieto, että meidän tulisi lähteä sairaalaan juomaan lääkehiiltä. Tässä vaiheessa Kaspian lähinnä makaili mun sylissä, mutta muuten vaikutti aivan omalta itseltään.
Lähdin kaksin Kaspianin kanssa kohti sairaalaa ja koko matkan kyselin takapenkin matkustajan vointia. Kerta toisensa jälkeen takaa kuului iloisen pojan ääni.
Päivystyksessä jouduimme istumaan yli tunnin. Koko sen ajan Kaspian oli oma vilkas itsensä. Tyyppi jahtasi kärpäsiä ja ohi menevät ambulanssit saivat pienen pojan hymyn korviin saakka.
Mitään oireita koko lääke-episodista ei ollut vieläkään.
Lastenlääkärin huoneeseen päästyä oli tapahtumasta kulunut jo 1,5 tuntia. Kahden lääkärin voimin he miettivät mitä tehdään. Lopulta lekurit tulivat siihen päätökseen, että lääkehiili olisi siinä vaiheessa jo turha. Mitään oireita kun ei ollut ja lääkkeiden otosta oli kuitenkin jo sen verran pitkä aika.
Niinpä meidät lähetettiin takaisin kotiin seurailemaan muuttuuko Kaspianin vointi.
Tällä kertaa selvittiin pelkällä säikähdyksellä, vaikka mahdollisuudet paljon pahempaan olivat lähellä. Tästä eteenpäin todellakin pidämme huolen, että sama ei enää koskaan toistu. Virheitä sattuu, mutta tärkeintä on oppia niistä.
Nyt meiltäkin löytyy lukollinen metalliboxi lääkkeille, joten eiköhän lääkkeet nyt pysy siellä missä kuuluukin, eli kaukana lasten käsistä.
Ei kommentteja
Kiitos kommentista!