Eilen juhlittiin äitejä! Ollaan me aika huikeita, vai mitä?
Meidän äitienpäivä sujui oikein mukavasti! Aamulta toki odotin hieman enemmän, mutta eihän se mikään uusi juttu ollutkaan, että minä nousen ensimmäisenä. En onneksi ollut ehtinyt haaveilla mistään aamupalatarjoilusta miljoonan lahjan kera. Olihan mulla mun ihanat kiukuttelevat lapset, ruusukimppu ja kuorsaava mies - mutta se riitti.
Oltiin me Nikon kanssa lahjoista puhuttu, mutta kun mun mieli on kuulemma niin kuin tuuliviiri, niin ei sitten ollut uskaltanut ostaa muuta kuin kukkia.
Eikä harmita ollenkaan. Mä en oikeastaan edes ymmärrä niitä naisia jotka esim. juuri äitien -tai naistenpäivänä nostaa kamalan metelin lahjoista. Kyllä mäkin tykkään, että jotenkin edes muistetaan tällaisina erikoisina päivinä, mutta en mä kuuta taivaalta sentäs toivo.
Seuraavana äitienpäivänä voisi kuitenkin olla mun vuoro nukkua pidempään kuin tuo ei niin naisellinen osapuoli.
Tänä vuonna jouduttiin vähän poikkeamaan meidän äitienpäiväkaavasta. Meidän äitienpäivään on aina kuulunut kyläily molempien vanhempien luona, mutta tällä kertaa me tyydyttiin kotioloihin.
Oli jotenkin outoa, kun nyt ei tarvinnutkaan kamalassa hulinassa ajella paikasta toiseen.
Nikon äitee oli reissussa, joten ei päästy Laihian kaffipöytään herkuttelemaan. Mun vanhempien kanssa sitten sovittiin heidän tulevan meille kakulle ja kahville.
Aamupäivä kului siis kaffitellessa ja loppupäivä vietettiin rennosti omalla takapihalla. Oli muuten aivan todella mahtava ilma ja niin näyttäisi tästäkin päivästä tulevan ihanan lämmin. Meillä on lapsillakin jo t-paidat loppu!
Tälläkin kertaa jäi muuten mamaselfiet ja äitilapsikuvat ottamatta. Lapset ja mun kamera eivät vain suostu yhteistyöhön. Joten mennään näillä lasten ''käännän selkäni ja juoksen karkuun'' -kuvilla sitten. :D
Ei kommentteja
Kiitos kommentista!