Maistuisiko yhden lapsen hallittu kaaos?

Tähän asti olen elänyt sen ajatuksen kanssa, että kaksi lasta menee siinä missä yksikin. Tai siltä ainakin tuntuu, mutta onko niin enään hetken päästä? Epäilen. Tällä hetkellä Jade on se suurin tekemisen ja arjen haasteiden aiheuttaja ja Kaspian kulkee vain siinä sivussa. Entä puolenvuoden kuluttua? Voin laittaa vaikka pääni pantiksi, että silloin ei tosiaankaan kaksi lasta mene siinä missä yksikin. Ei ainakaan kun kyse on meidän ihanan jääräpäisistä rakkaudenhedelmistä.

Pari päivää sitten koin ison ''ahaa'' elämyksen kun Jade lähti kahdeksi yöksi mummulaan. Yhden lapsen tai pikemminkin yhden vauvan arki, oi miten helppoa se onkaan! Olin aivan unohtanut miten helppoja vauvat voivatkaan olla. Oliko se arki muka näin helppoa pari vuotta sitten yhden vauvan kanssa, vai osaako siitä vasta nyt nauttia eri tavalla? En tiedä, mutta oli huisin rentouttavaa olla pari päivää vain ja ainoastaan liikkumattoman ja puhumattoman lapsen kanssa. Kova ikävä oli kuitenkin Alea ja oli ihana eilen saada meidän höpönassukänkkäränkkä kotiin.

Jos näitä lapsia ei olisi ja täytyisi tulevaisuutta ajatellen valita yksi vai kaksi lasta, vastaisin edelleen, että ehdottomasti kaksi.

Niin onnellinen olen näistä kahdesta. Vaikka jokaikinen päivä voisin repiä kaikki harmaantuvat hiukset päästäni ja purkautua kuin tulivuori ylikuohuvista hermoistani. Ja vaikka kuinka usein tekisikin mieli lähettää jompikumpi tai jopa molemmat kirkuvat lapset banaanilaatikoissa kuuhun asti, niin en silti siitäkään huolimatta IKINÄ vaihtaisi tätä kahden lapsen kaaosta mihinkään. Vaikka myönnettäköön, että huonoina päivinä lievästi mieli tekisi. Mutta sitä varten meillä on onneksi mahtava tukiverkosto, jonne voi aina sillointällöin lykätä pari kiukuttelevaa naperoa ja itse pitää vapaapäivän vanhemmuudesta.

Nuo kaksi sinisilmää ovat meidän rikkaus ja ennen kaikkea rakkaus. Eikä sitä muuta mikään.