Jade 2-VUOTTA(!!) & neidin neuvolakuulumiset

Meidän pieni höpönassumme täytti tänään huimat kaksi vuotta!!
Paljon onnea rakas!<3



Kokonaisvaltaisemman katsauksen meidän taaperosta saatte lähipäivinä, heti kun saan tarpeeksi aikaa sen rustaamiseen! Ei nimittäin taida tulla mikään pikkuteksti.

Eilen kuitenkin käytiin Jaden 2-vuotis neuvolassa katsomassa neidin tuoreet mitat, sekä jutustelemassa tietysti näin muutenkin Jaden kuulumisista. Heti odotushuoneeseen saapuessamme Jade löysi nuken ja vaunut ja ne olivat niin kivat ettei niistä luovuttu edes neuvolan huoneeseen mentäessä. Meidän jutellessa neuvolatädin kanssa Jade hääräsi innoissaan nuken ja rattaiden parissa ja hyvä niin, sillä ilman niitä neiti olisi luultavasti roikkunut koko sen ajan ovenkahvassa ja kiljunut kurkku suorana. Jade ei nimittäin voi sietää lukittuja ovia pienissä tiloissa. Näin selvittiin kuitenkin siitäkin ongelmasta.
Neuvolatäti kyseli Jaden puheesta, syömisestä. nukkumisesta, pottailusta. -Kaikki sujuu, paitsi se pottailu joka on nyt tauolla. Neuvolatätikin oli sitä mieltä, että hyvä pitää vähän taukoa jos lasta ei potalle millään saa, sillä sen tyrkyttäminen ei ainakaan asiaa paranna.
Jade sai tehtäväkseen kasata palikoista (6kpl) tornin, tehdä nuppipalapelin ja potkia palloa. Ajattelin, että eihän tuo neiti siihen suostu tällaisessa ''pakko'' tilanteessa, mutta väärässä olin! Niinvain pienen alku ujostelun jälkeen kaikki meni ihan nappiin. Jade jopa suostui itse riisumaan ja pukemaan vaatteet päälle ihan itse! Yleensä juuri silloin kun pyydetään tekemään jotain, niin iskee vauvatus ja kaikessa täytyy auttaa ja silloin taas kun olisi kiire johonkin, niin eheei, auttamien on ehdottomasti kiellettyä.
Nyt päästiin jo ottamaan mitat isojen tyylillä; paino ihan kunnon ''aikuisten'' puntarilla ja pituus seinää vasten seisten.

2-vuotias Jade on:

83,5cm pitkä,
painaa 13,3kg
ja
pipo oli 49,5cm

Puolessavuodessa pituutta oli tullut 3cm ja painoa hienot 1,3kg. Päänympärys oli kasvanut 1,5cm.

Hyvin kasvaa meidän neiti.
Vielä tämmöisen tekstin oli neukkutäti korttiin kirjoittanut:
''Suloinen, touhukas tyttö.
Puheessa lauseita, ymmärrettävää.
Syö hyvin, itsenäisesti.
Nukkuu pääsääntöisesti hyvin.
Pottailu toistaiseksi tauolla.
Ei tuttia tai pulloa enään käytössä.
Kehitys iänmukainen, kasvaa tasaisesti.''

Seuraavaan neuvolaan onkin sitten pitkä aika, kokonainen vuosi!

Rv37+0 & kuulumiset neuvolasta

Tättäräää täällä ollaan saavutettu täysiaikaisuus!! Rehellisesti sanottuna en olisi kymmenen viikkoa sitten uskonut, että päästään näinkin pitkälle. Mutta niin ne vauvat osaa yllättää, vaikka kuinka olisi ennenaikasuuden riskit. Hyvä kuitenkin näinpäin, eikä niin että olisi liian aikaseen päättänyt syntyä. Mutta nyt hän saa kuitenkin tulla ihan vapaasti!
Neuvolakäyntejä on nyt ollut kahden viikon välein, mutta silti tuntuu, että edellinen kerta olisi juuri ollut ja taas saa mennä. Ei se tietenkään haittaa, ainakin huomaa, että viikot vierii eteenpäin.
 Ja tänään olikin taas neuvolapäivä.

Tämän kerran mittaustulokset:

Rv37+0  (35+1)

Paino: +11,2kg  (+10,3kg)

Turvotus: -  (-)

RR: 110/72  (113/64)

Hemoglobiini: 111  (104)

Sf-mitta: 31cm  (31cm)

Tarjonta: RT  (RT)

Sykkeet: 130  (140)

Liikkeet: ++  (++)

Kaikki jälleen kerran juuri niinkuin pitää. Hemoglobiini on hyvässä nousussa ja paineet ovat pysyneet erinomaisina. Sf-mitta ei ollut kasvanut ollenkaan kahdessa viikossa, mutta se selittyy ihan sillä, että maha on tipahtanut nyt oikein kunnolla kun vauva on porannut itsensä niin alas. Viime neuvolassa multa otettiin myös streptokokki b näyte, joka oli kuin olikin positiivinen. Mikä tietää siis sitä, että synnyttämään mentäessä mut lyödään suoraan antibioottitippaan, ettei bakteeri tarttuisi myös vauvaan. Ei onneksi mitään vakavaa ja se on aika yleinen raskaana olevilla. Ellen aivan väärin muista niin 10-30% raskaana olevista saa tuon bakteerin.

Niistä kamalista hirmusupistuksista johtuen pyysin myös sisätutkimuksen. Ei nimittäin olisi ollenkaan kiva kärsiä järkyttävistä supistuksista niiden kuitenkaan tekemättä yhtään mitään. Ja olihan sitä edistystä sitten tapahtunutkin. Kaksi viikkoa sitten kaulaa oli jäljellä 1,5cm ja paikat auki juuri ja juuri kahdelle sormelle. Nyt kaulaa oli jäljellä enään sentti ja paikat auki jo 3-4cm! Vauvan pää tuntuu kuulemma jo hyvin sormiin (sekin tuntuu kyllä hyvin kun miniukkeli pyörittelee päätään tuolla alhaalla, auts!), sekä kalvorakko pullottaa. Poitsu voi tulla tupsahtaa ihan koska vain, mutta silti edelleen joku kummitus takaraivossa väittää, että yhtenä kappaleena ollaan vielä joulukuussakin. :D
Neuvolatäti myös meinasi, että synnytys ei tulisi 3 tuntia kauempaa kestämään. Tiedä sitten mistä tuommoinen ajatus, mutta hui kamala jos näin on! Mä kun tarviin ainakin sen 2-3h säännöllisiä supistuksia ennenkuin suostun uskomaan, että olisi tosi kyseessä. Sitten pitäisi tietysti vielä ehtiä soittamaan Jadelle hoitajakin. Tällä menetelmällä mä siis valmistaudun siihen, että poika syntyy kotiin. :D Jospa ei kuitenkaan. Ehkä sen jostain sitten tietää kun on OIKEASTI synnytys käynnissä. Jadesta en olisi sitä kyllä älynnyt, ellei olisi tullut korkea vedenmeno. Mutta ehkä mä olen nyt hieman viisaampi ja tajuan sen ajoissa.

Lähipäivien kuulumisia

Kukkuluuruu, mitä meille kuuluu?
-Uhmaa, kiukuttelua, huonosti nukuttuja öitä, supistuksia ja väsymystä. Kaikkea tätä, mutta onneksi myös jotain hyvääkin. Lauantaina Jade pääsi mummulaan yöksi ja me saatiin Nikon kanssa viettää hieman yhteistä aikaa. Käytiin erittäin romanttisesti abc:llä syömässä paniinit ja siitä kotiin lusmuilemaan sohvan pohjalle. Aina ei tarvitse olla mitään erikoista, vaan tuo oli juuri se mitä me tarvittiin. Sai vain olla ja röhnöttää, sekä nauttia hiljaisuudesta. Seuraavaa kertaa odotellessa ja siihen taitaakin mennä jokunen tovi.
Jaden yökyläily oli sujunut erittäin hyvin. Nätisti oli nukahtanut ja nukkunut hienosti koko yön. Ihme kyllä. Kotona nimittäin nukkumaanmeno ja yöt ovat taas hieman takunneet. Jade ei suostu nukkua enään omassa sängyssään, vaan itkee aina rattaita. Niinpä ollaan sitten menty sieltä mistä aita on matalin ja nukutettu Jade rattaisiin, joista sitten myöhemmin siirretty omaan sänkyynsä. Ja se jäi sitten vähän niinkuin tavaksi.. Ei vaan joka ilta jaksa tapella ja kuunnella sitä kamalaa raivohuutoa, joten näillä mennään ainakin vielä hetki.

Tänään oltiin aamupäivästä riehumassa HopLopissa! Jade viiletti tapansa mukaisesti innoissaan paikasta toiseen. Pääsin minäkin tämän palloni kanssa laskemaan mäkeä ja pomppimaan muutamat pomput trampoliinilla. Hyvin vielä jaksaa, vaikka aamulla taas tuntuikin samalta kuin joku työntäisi keilapalloa tuolta alas. Sai siis vaappua kuin pingviini ja kirota samalla. Mä olisin niin valmis jo potkimaan tämän pienokaisen ulos yksiöstään! Eilen olin jo aivan varmana lähdössä synnyttämään, mutta eheei, vaan jälleen kerran ne toosaa polttavat ja repivät hirmusupistukset loppuivat muutaman tunnin kuluttua. Jospa vielä tällä viikolla pääsisi oikeasti tositoimiin. Tai sitten poitsu päättää odotuttaa meitä lokakuun puoliväliin asti! Toivottavasti ei. Taii sitten hän päättää syntyä tasan viikon päästä, jolloin on myös Jaden 2-vuotis syntymäpäivä!! Jaden synttäreitä juhlitaan ensi viikonloppuna ja todella toivon, ettei herra päätä ulostautua juuri ennen lauantaita tai jopa kesken juhlien. Jännän äärellä elellään. 

Tuntuu, että tää pötsi roikkuu jo ihan polvissa asti.

Huomenna on tiedossa aamusta avointapäiväkotia ja neuvolaa. Sekä huomenna masussa ollaan myös jo täysiaikaisia!

Rv36+0 & sairaalakassin sisältöä

Taas paukkui täydet viikot ja nyt raskautta on takana jo huimat 36 viikkoa! Sieltä se h-hetki lähestyy hurjaa vauhtia. Olo on hyvä, jotenkin liiankin hyvä. Eilen kärryteltiin Jaden kanssa 6km lenkki kerhoon ja tänäänkin käppäiltiin kerholta kotiin 3km matka. Eikä tuntunut edes missään. Jaden odotusaikaa kun mietin, niin en tässä vaiheessa päässyt edes parkkipaikalta kotiin ilman jäätäviä kipuja ja supistuksia. Näiden olojen (vai pitäisikö sanoa olottomuuden) perusteella mennään yliajalle niin, että rämähtää! En siis enään elä siinä uskossa, että herra ulostautuu viimestään kahden viikon sisällä. Taidanpa siis kiltisti ja hyvin malttamattomasti odotella vain sitä laskettua aikaa.

Tällä kertaa olen ollut myös suht. ajoissa sairaalakassin pakkauksen kanssa. Jaden kassi tuli nimittäin pakattua vasta juuri ennen sairaalaan lähtöä. Olen nyt pakannut sinne kaiken mitä tässä vaiheessa vaan voi ja loput tärkeät jutskat pakataan sitten kun lähtö koittaa. Ja mitäs sieltä laukusta nyt tällä hetkellä löytyykään? -Kotiutumisvaatteet molemmille, sekä muutama liivinsuojus.
Jep, kyllä. Tämän enempää en vain osaa sinne vielä pakata, mutta hyvä alku tämäkin! :D

Nämä asiat sairaalakassi tulee kuitenkin sisältämään:

-Tärkein asia, eli puhelin ja sen laturi tietysti.

-Toiseksi tärkein, eli kamera (akku täyteen ladattuna)

-Neuvolakortti ja lompakko

-Vauvalle kotiutumisvaatteet/vaatetta sairaalaan mikäli haluankin pitää omia vaatteita päällä. (2kpl 50cm bodyja, 2kpl 50cm housuja, 3 pipoa, sukat, villasukat, ohuet tumput käsiin(sisäkäyttöön), villahaalari, tumput ja töppöset.)

-Itselle kotiutumisvaatteet. (Löysät ja mukavat collegehousut, h&m perus trikoopaita ja imetysliivit) Omia sukkia otan myös mukaan muutamat, sillä sairaalan sukat eivät vain pysy jalassa ja ovat muutenkin epämukavia. Tämän enempää vaatetta itselle tuskin tarvitsen, sillä uskon tälläkin kertaa viihtyvän vallan hyvin sairaalan verkkoalkkareissa ja vaaleanpunaisessa tantussa. Ei tarvitse sotkea ainakaan omia vaatteitaan maitoon ja jälkivuotoon.

-Jo aiemmin mainitut liivinsuojukset ja sitten tietenkin myös shamppoo&hoitoaine, sekä hammasharja&tahna. Niin ja tietysti myös hiusharja, ettei kaiken sen hehkeyden ja silmäpussien keskellä tarvitse aivan peikkoa muistuttaa.

-Vauvalle puklurätti & joku ihanansuloinen pehmolelu (joka on itseasiassa edelleen ostoslistalla)

-Sisäkengät ja niiden virkaa mulla toimittaa crocsit.

-Suklaata!! Sitä saa sitten mässätä samalla kun ihastelee pientä tuhisijaa.

Uskon, että tässä on kaikki mitä siellä tarvitsen. Ainakin Jaden aikana pärjäsin hyvin näillä, eikä jälkeenpäinkään ole tullut mieleen mitään mitä muuta siellä olisi voinut tarvita.
Siteet, rintakumit, nännirasvat ja särkylääkkeet saa sairaalalta, joten niitä on turha rehata mukaan.

Myös kaukalo kulkeutuu sairaalalle Nikon mukana vasta sitten kun kotiudutaan.

Mitä te olette kokeeneet tarpeelliseksi sairaalakassia pakattaessa?

Rv35+1 & neuvolakuulumiset

Blogin puolella on taas ollut yli viikon hiljaisempaa kuin huopatossutehtaalla. Innostus taas vain vähän hukassa, nou hätä siis, yhdessä kasassa ollaan edelleen!

Viikkoja kasassa nyt 35+1 ja tänään taas oli aika käpsytellä kohti neuvolaa. Tällä kertaa neuvolassa oli mukana myös opiskelija, joka hoiti pääosin kaikki mittaukset ja kyselyt. Käynti oli aika pikainen, eikä siinä paljoa ehditty jutella, kun neuvolatädin täytyi ohjeistaa opiskeliaa neuvolakortin täyttämisessä ja mittausten kiirjaamisessa koneelle.

Tämän kerran mittaustulokset:

Rv35+1  (32+6)

Paino: +10,3kg  (+9,8kg)

Turvotus: -  (+-)

RR: 115/75  (113/64)

Hemoglobiini: 104  (97)

Sf-mitta: 31cm  (30cm)

Tarjonta: RT  (RT)

Sykkeet: 140  (130)

Liikkeet: ++  (++)

Kaikki hyvin! Poitsukin oli päättänyt jo kiinnittäytyä. Ei siis tarvitsisi tilata ambulanssia jos vaikka vedet menisi. 

Streptokokki b -näytteen oton yhteydessä tehtiin myös sisätutkimus. Näistä kamalista ja säännöllisistä supistuksista huolimatta paikat olivat lähes ennallaan: kaulaa edelleen jäljellä sen 1,5cm ja kohdunsuu auki 2cm. Ihmeen hyvä tilanne verrattuna esim. Jaden aikaseen näillä viikoilla. Silloin olin tässä vaiheessa jo 3cm auki ja kaula täysin kadonnut. Pikkuhiljaa rupee karmimaan ajatus yliajalle menosta! :D Mä kun olen jo pinttänyt sen ajatuksen takaraivoon, että herra syntyy tässä kuussa, mutta saa nähdä.



Seuraava neuvola on 16.9 ja viikkoja silloin tasan 37+0!