Minä en osaa leikkiä.
En osaa heittäytyä leikkiin mukaan ja äännellä kuin hullut lehmät, ei musta ole myöskään siihen, että konttaisin lapsen perässä leikkien sammakkoa. Arvostankin siis hyvin paljon näitä vanhempia jotka pystyvät antautua leikin huumaan ja päästää oman sisäisen lapsensa ulos!
Tämä leikkiin heittäytymisen jalon taidon puuttuminen ei kuitenkaan tee minusta yhtään sen huonompaa äitiä, kuin niistä jotka viihtyvät lasten huoneen lattialla monta tuntia leikkien dubloilla.
Tottakai me kuitenkin leikitään Jaden kanssa, vaikka harvemmin enään edes kelpaan neidin leikkikaveriksi. Liian tylsää seuraa vissiinkin. :D Jade viihtyy muutenkin aika hyvin itsekseen jos vain on jotain kiinnostavaa tekemistä. Usein neiti rehaakin huoneestaan nuken ja rattaat ja tulee olohuoneeseen niillä leikkimään. Välillä pääsen mukaan leikkiin ja saan tehtäväkseni pukea ja riisua nuken miljoonatuhat kertaa. :D
Onneksi on keksitty kerhot, joissa Jadella on paljon leikkikavereita, ettei aina tarvitse yksin touhuta, kun äiti ei vain osaa.
Tänään on aivan mahtava ilma ja heti aamupäivällä suunnattiinkin ulos leikkimään. Rehasin mukaan hyvän ystävän ja hänen tyttärensäkkin, vaikka eipä siinä paljoa ehtinyt kuulumisia vaihdella kun Jade sinkoili jatkuvasti paikasta toiseen, minä pallomahani kanssa jolkotellen perässä.
Pakko myöntää, että me puistoillaan aivan liian harvoin! Yksin Jaden kanssa puistossa ollessa on vaikeaa saada edes sitä tuntia kulumaan. Pitäisi saada useammin joku puistokaveriksi! :)
Miten ihanaa olisikaan jos olisi oma takapiha! Saisi itse istua terassilla ja juoda aamuteetä rauhassa, kun neiti puuhailisi vieressä hiekkaleluilla kuravellisotkuja. Ehkä vielä joskus meilläkin on semmoinen aamu.
Ei kommentteja
Kiitos kommentista!