Tulevaisuus?

Tulevaisuuden suunnitelmia.. vai mitkä suunnitelmat?

Kyllä jokainen varmasti miettii lähes päivittäin omaa tulevaisuuttaan, ainakin minä mietin.Suunnitelmat ehtivät muuttua monta kertaa vuosien aikana, sillä eihän kaikki mene aina niinkuin suunnittelee ja olisi elämä kyllä aika tylsääkin jos kaikki kävisi juuri niin kuin on ajatellut.

Muistan vieläkin yhden tilanteen kun juttelimme Nikon kanssa tulevaisuudesta ja mitä me siitä haluamme. 
Olimme olleet yhdessä vain muutaman kuukauden kun tulevaisuuden suunnitelmat tulivat puheeksi. Meillä oli lähes samat ajatukset siitä mitä haluamme.. Molemmat opiskelisivat itselleen ammatin, menisivät töihin ja n. 23-25-vuotiaina hankkisimme ensimmäisen lapsen. Lapsia halusimme 3, kaksi ensimmäistä pienellä ikäerolla ja toinen myöhemmin. Asuisimme isossa omakotitalossa ja meillä olisi koira.
..noh mitenkäs kaikki menikään?

Suunnitelmat ovat  hieman muuttuneet noista ajatuksista. Noh vähän pakostakin, tietenkin.Itse pyrin kyllä elämään päivä kerrallaan, mutta on se hyvä välillä pysähtyä miettimään mitä elämältä oikeasti haluaa. Esimerkiksi jos en olisi tullut raskaaksi olisin mennyt täysin väärälle alalle! Sama kävi Nikolle. Hän meni autopuolelle, mutta ei aio tehdä sitä työkseen, sillä se ei häntä kiinnosta enään pätkääkään.
 Meille tuli ensimmäinen lapsi juuri oikeaan aikaan. Mä olen saanut aikaa miettiä, että mitä mä oikeasti haluan, nyt mä sen tiedän.

Lapset ja ammatti
Lapsia mä haluan 4. Lapsiluku ''kasvoi'' yhdellä, mutta muuten ajatus on pysynyt aikalailla samana. Ensimmäiset kaksi pienellä ikäerolla, vaikka enään ei kyllä kovin pientäikäeroa voi tulla. Ajatus on ollut, että se pieni ikäero voisi olla 1v-1.5v, mutta sekin nyt on jo mahdotonta. Tästä monet varmaan jo arvaavat, mitä meillä on tekeillä;)
Sitten kun meitä on neljä ja äitiyslomat on lusittu, on mun aika lähteä hommaamaan itelleni ammatti!
Mikä ammatiksi?Mä oon pienestä asti sanonut, että isona mä hoidan eläimiä ja niin aion nyt sitten tehdä!
Mä lähden opiskelemaan eläintenhoitoalaa. Tavoitteena auttaa kodittomia ja hylättyjä eläimiä. Ilman raskautta olisin täysin väärällä alalla, olisin lähihoitaja. Opiskeluje myötä jouduttaisiin muuttamaan pois Vaasasta, aika kauskin. Mutta luultavasti palaisin tänne takaisin töihin tai edes johonkin lähelle. Koska perhe ja suku ovat mulle kaikkikaikessa. Mä en pärjännyt edes Laihialla, niin saa nähdä miten käy kun asutaan monen sadan kilometrin päässä. Mutta mielummin teen työkseni sellaista mistä oikeasti pidän, kuin se että vääntäytyisin väkisin tahtomattani töihin vain koska on pakko.
Nyt takaisin niihin lapsiin
Opiskelujen jälkeen yrittäisin tottakai päästä töihin. Töissä olisin muutaman vuoden ja sitten lapsi number 3 saisi tulla! Entä lapsi numero neljä? Siihen en osaa vastata mitään.. joko hän on myöhäinen iltatähti tai sitten ei. Neljä lasta haluan, sen enempää siitä en osaa sanoa. Mutta onneksi on vielä piitkä aika miettiä sitäkin.

Tässä mun ajatukset tulevaisuudesta.Mutta tämä onkin vain ajatus, suunnitelmat ei aina mene niinkuin on ajatellut!