Rinsessa vai riiviö, vaiko ihan joku muu

 Lähes kaikki äidit raskaana ollessaan luo itselleen ajatuksia siitä, millaista arki tulee olemaan vauvan kanssa ja suunnitellaan etukäteen asioita joita tullaan varmasti vauvan kanssa tekemään. Myönnän, mä tein itsekkin näin. En kuitenkaan väitä, että meidän arki olisi mitenkään vaikeeta tai että me ei pärjättäis, päinvastoin me pärjätään todella hyvin. Arki on vaan välillä haastavaa, en sanoisi vaikean lapsen takia, vaan ehkä enemmänkin vaativan.
Jade vaatii itselleen hirveesti huomiota ja joo niinhän kaikki lapset tässä iässä, mutta kun meillä se on ollut aina näin. Ihan pienenä ei nukuttu muualla kuin sylissä, paitsi yöt onneksi nukkui omassa sängyssään. Meillä syötiin n. 2 tunnin välein 24/7 siihen asti, kunnes alotettiin kiinteät. Siihen päälle vielä refluksi ja kovat vatsakivut= Huutoa joka ilta monta tuntia. Mutta en silti sano, että meillä olisi ollut hankalaa. En voi myöskään sanoa että Jade olisi ainakaan helpoimmasta päästä, ainakin jos miettii niitä kun kuulee kuinka heidän lapsensa ovat nukkuneet synnäriltä asti täysiä öitä ja viihtyvät lattialla itsekseen vaikka koko päivän ilman vikinää.. No okei nua nyt ei edes ole totta, mutta jokanen nyt varmasti tajusi mun pointin.

Jade on syntymästään asti ollut todella temperamenttinen ja se piirre vahvistuu päivä päivältä. Raivareita vedetään päivässä monta! Varsinkin nyt Jadella on äitiäitiäiti ja sylisylisyli -kausi meneillään.. Jos tämä sattuukin vahingossa lattialla ollessaan kattomaan mun päälle kun olen sohvalla, niin alkaa huuto ja sitten neiti ryömii mun jalkoihin päästäkseen syliin ja siihen ei oikeasti siis tarvi muutakuin yhden pienen katseen. Sama on jos katoan näkyvistä niin, että Jade sen huomaa.
Nyt kun Jade on lähtenyt kunnolla liikkeelle ja tottahan toki kaikki kielletty kiinnostaa, niin näkisittepä oikeasti kuinka tua neiti osaa heittäytyä niin dramaattiseksi, kun hänelle sanotaan ei! Ensimmäinen vaihtoehto on se, että kiellon päälle vain virnistellään viekkaasti ja sitten koitetaan uudestaa, josko siihen nyt saisi koskea. Toinen on se että heittäydytään pää edellä lattiaan huutamaan ja sitten koitetaan vielä kerran, josko nyt.. Löytyy myös se ihana  kolmaskin vaihtoehto, että neiti oikeasti uskoo sitä ei sanaa ja unohtaa sen ihkaihanan läppärin laturin piuhan edes hetkeksi.

Tämän kaiken temperamentin ohelta löytyy myös aivan valloittavan ihanan hymyilevä pieni neitokainen, jolla on usein hymy herkässä. Meillä ei ole tähän mennessä vierastettu juuri ollenkaan, paitsi oli semmonen parin viikon kestävä vierastus vaihe n 1kk takaperin, mutta sinne jäi ja toivottavasti ei tule takaisin.
Mutta jokainen lapsi on erilainen. Jade ei ole hankala, eikä kyllä mikään helpoinkaan, Jade on temperamenttia ja tahtoa täynnä oleva pieni neito!