 |
| Jade sai suojelusenkeli kaulakorun ristiäislahjaksi meidän ystävältä Sepeltä, mulla tuli aivan vedet silmiin kun tän sillon avasin, oli jotenkin niin koskettavaa, että miespuolinen ystävä antaa näin ''herkän'' ja tunnearvosen lahjan meidän tytylle |
Jokainen meistä omaa jonkinlaisen suojeluvaiston, itseään kohtaan tai sitten jotakin toista kohtaan.
Tämä onkin yksi niin sanotusti ''huono'' puoli äitiydessä, tai no ei nyt huono, mutta ikävä.. varsinkin minä osaan ja varmasti tulen olemaan se ärsyttävä ylisuojeleva äiti. Nyt vielä mun ei onneks tarvitte niin hirveesti pelätä, että Jadelle jotain kävisi, mutta nyt jo pelottaa se aika kun tyttö lähtee liikkeelle.. tai murrosikä, miten mä sitten pärjään mun pelkojeni kanssa? Kaikkia kauheita kuvia on tullut jo mieleen, että mitä kaikkea voikaan sitten sattua.. Vaikka turhaanhan mä sitä vielä murehdin, eikö vauva-ajasta pitäisi vain nauttia, kun vielä ei mitään ennaltaehkäisevää voi sattua?
Toivotaan, että tytöllä ois yhtä hyvä tuuri kuin mulla. En oo ollut sairaalassa kuin 2 kertaa ja nekin ovat olleet silloin, kun itse synnyin ja silloin kun Jade syntyi. Terveyskeskuksessakin on tullut käytyä tasan kerran sellasen asian takia, että olisi sattunut jotain (tottakai siis korvatulehduksista pienenä siellä ollut yms.) ja sekin ainoa kerta oli se, kun meidän koira halus vähä maistaa mun naamaa (:D) 7 tikkiä siitä siis. Mutta oikeasti mulle ei oo koskaan sattunu mitään, ellei lasketa niitä kun pienenä juostiin aina liian kovaa ja kaaduttiin ja tuli pikkuhaavoja polviin ja käsiin? Ei, siis sen enempää mulle ei oo koskaan käyny.
Löytyykö muita joille ei ole oikeestaan koskaan käynyt mitään?
Tai sitten niitä joille on sattunut kaikkea mahdollista?
 |
| Isi toi mulle tämmösen jostain sen reissulta kun olin n. 5-6 -vuotias |
Mulle on sattunu vaikka ja mitä! Mut ikinä ei oo ollu kipsiä missään, mikä sinällään on ihan ihme :D Musta tuntuu että toi meijän lapsonen on periny multa ton rämäpäisyyden ja ainaki noitten tähän saakka tulleiden mustelmien perusteella, ei ilman kolhuja tulla selvimään tulevaisuudessakaan! :D Mä oon onneks jotenki niin rento kaiken suhteen, etten osaa pelätä mitään isompaa! :)
VastaaPoistaHaha voi eikä! :DD No toivotaan että Sylvesterkin säästyisi sitten edes niiltä kipseiltä! ;) Voi osaisinpa itekki olla, pelottaa jo nyt kun Jaden pitäisi mennä 2 viikon päästä ekaa kertaa yökylään mummulaan.. Kauheat mielikuvat että jos mummu ei herääkkään syöttämään toista ja toinen aivan tuskissaan huutaa nälkää, vaikka tiedän ettei näin tule käymään mutta silti :DD Pitäs vaan opetella ottamaan rennosti :D Tosin mä oon aina ollu ihan hirmu stressaaja joka asiasta :Dd Ristiäisiäkin rupesin stressaamaan jo raskausaikana :p
Poistavoi ei, sun pitäs jotenki opetella hölläämään! :) Mä oon siitä niin onnellinen ku en oo sellanen stressaaja, toisinku toi mun ukko.. Se saa sydäreitä joka päivä ku me temppuillaan Sylvesterin kaa tai ku Sylvester tekee jotain sellasta illalla mitä mä annan tehä kaikki päivät ku isi ei oo kotona ;)
PoistaNo niin pitäs! Ottaa itteekin välillä päähän niin lujaa ku pitää koko ajan olla tuli perseen alla stressaamas kaikkea :D HAh meillä just niin että mä saan sydäreitä aina kun Niko vähän ''leikkii'' tytyn kans, justiin ilmaan heittäminen on kauheinta mitä oon nähny sen tekevän, vaikka eihän se ehkä käsistä irtoa kun sen 10cm mutta silti! :dd
PoistaHevosten parissa olen itseni muutaman kerran loukannut, mutta se ei ole mitään verratessa siihen, kun vuosi sitten jäin auton yliajamaksi. Sääri amputoitu, naaman luut hajosivat kunnolla ja muutenkin joka paikassa oli murtumia. Ennen tuota en olisi ikinä voinut uskoa, että juuri minä joutuisin kokemaan jotain nuin kamalaa. Nyt kuitenkin silmäni ovat auenneet ja ymmärrän sen, ettei koskaan voi tietää tulevaisuudesta. Siksi jokaisesta pienestäkin ilosta pitää iloita ja nauttia siitä, että on elossa :).
VastaaPoistaHui kauhia :o Sulla oli kyllä onni mukana kun selvisit :) Juu totta tua, että pitäisi osata nauttia jokasesta pienestä asiasta. Siitä yritänkin joka päivä ittelleni muistuttaa,, mutta silti tulee raivottua tualle ukolle kaikeseta pienestä vaikka ei kyllä pitäis, koskaanhan ei voi tietää millon elämä on päättyäkseen :/
PoistaNyt rakkaani varmaan ymmärrät, kun oon pelännyt ja pelkään edelleen kaikkia mahdollisia pahoja asioita, mitä sulle vois sattua. Juuh ja lisäks tietty Jade tuonu lisää huolta. <3 :)
VastaaPoistaKyllä me mummat tarvittaessa herätään. ;D Joululomalla sitten Jade tännekin yökyään, eikö? :)
Njoop. Ehkäpä :DD
PoistaIhanaa kuulla etten oo ainut joka jo murehtii kaikkea mahdollista aina sinne murrosikään asti... :D Viime yönäkin murehdin että kuinkahan sitten kun muutetaan isompaan kämppään ja vauva saa oman huoneen että jos häntä pelottaa nukkua siellä tms. Sitten tajusin, että tuskin häntä pelottaa, se on ÄITI JOKA PELKÄÄ kun vauva ei nukukaan ihan omassa sängyssä kiinni :D
VastaaPoistaOn se ihmeellinen asia tuo suojeluvaisto :) Meillä on ollut jo raskausajasta asti noita pistorasian suojia sähkörasioissa. Mies totesi siihenkun niitä laitoin että "tuskin se ny ihan heti lähtee liikkeelle kun se masusta ulos tulee" :D