Haastavaa aikaa 4-vuotiaan kanssa




Täällä eletään sellaisia päiviä, että pitkäpinnaisellakin tyypillä kärähtäisi nuppi. Korvat puuttuu tai muuten vain mikään sanoma ei mene perille. Mukaan kuvioihin on Jadella tullut valehtelu ja tavaroiden luvatta ottaminen. Myös Kaspianin yllyttäminen tyhmyyksiin on aivan päivittäistä - sittenhän on helppo laittaa kaikki veljen syyksi.

Kaikista eniten rassaa se tavaroiden vieminen ja sitten vielä valehtelu päälle - mitään ei ole muka koskaan ottanut.
Kolmena päivänä peräkkäin olen löytänyt Jaden huoneestaan sotkemasta mun suihkusaippualla. Saippuaa oli pitkin kaikkia tasoja. Mun kynsilakat tuppaavat myös kummasti katoamaan, tai hajuvedet ja sitten koko kämppä lemuaa.
Jokin aika sitten pahimpana oli ruokien varastaminen.
Jade vei jääkaapista kinkkupaketteja, protinivanukkaita ja jos sattui yhtään mitään herkkua olemaan, niin ne hävisivät kyllä heti kun silmä vältti. Sitten neiti piilotteli niitä huoneeseensa ja söi illalla kun oltiin laitettu nukkumaan.
Edes lapsilukkojen hankkiminen jää -ja ruokakaappiin ei auttanut.
Monta kertaa päivässä sai selittää miksi näin ei toimita ja yrittää selvittää sitä, että miksi Jade näin tekee. Teki niin kuulemma aina vain siksi, koska halusi tehdä niin. Mitään järkevää syytä ei vaan ole tullut vastaan. Ei ollut väliä onko juuri syöty vai ei, joten nälästä tuskin on ollut kyse.
Joka päivä sovittiin, että tämmönen saa sitten loppua ja jos jotain halutaan niin kysytään ensin, mutta joka päivä sama silti toistui.
Nyt Jade ei ole enää hetkeen käynyt kaapeilla jos lapsilukot on muistettu laittaa kiinni, mutta jos ne jäävät auki, niin useimmiten jotain katoaa.
Viime viikolla Jade jäi mummulassa kiinni siitä, että oli ottanut ja piilottanut suklaarasian, sekä keksipurkin. Huomasi, että neiti oli hieman häpeissään. Ehkä se on myös rauhoittanut tätä tilannetta täällä kotona.



Ilmainen tikkari.

Viimekertainen kauppareissu loksautti kyllä suun auki.
Koko kaupassa oloajan Jade oli pyytänyt tikkaria. Minä kuitenkin kieltäydyin, sillä lapset saivat jo pillimehut. Jade kulki mun perässä ja kassoille päästyä aloin laittamaan tavaroita hihnalle. Jade oli menossa kassojen päätyyn odottamaan, kun huomasin, että selvästi piilottelee jotain toisessa kädessään. Ei suostunut näyttämään, mutta nopeasti sain tämän yllätyksen kaivettua kädestä. 
Jade yritti viedä tikkarin salaa mukanaan. Heti hieman vihaisestikkin tokaisin, että ''Näin ei todellakaan tehdä! Kaupassa täytyy aina maksaa kaikki ensin ja ilman lupaa mitään ei oteta.''
Pikaiset ja nolot anteeksipyynnöt kanssalta ja tikkari takaisin paikoilleen.

Ulos päästyämme olin erittäin hämmentynyt ja Jade mökötti kun ei tikkaria saanut. Yritin saada keskustelua aikaiseksi ja kerrata sitä miksi ei tikkaria saanut ja miksi tuollainen toiminta on väärin.

En vaan todellakaan ymmärrä mistä tämmöinen käytös on saanut alkunsa. Kuuluuko jotenkin ikään vai mikä ihme on. Meillä on aina kauppareissut menneet Jaden kanssa mahtavasti - jopa silloinkin vaikka ei olisi saanut jotain mitä olisi halunnut. Jade on aina itsekkin hokenut sitä, että kaupassa täytyy aina maksaa ensin. Joku ihan extempore päähänpisto tämän tikkarijutun on täytynyt olla.

Tämän kaiken lisäksi pää halkeaa tähän ihanaan ''en halua, enkä usko mitään'' -vaiheeseen. Ei väliä mitä pyydetään, niin kaikki on ''EI, EN HALUA!'' Tai sitten ei vastata mitään, vaan virnuillaan päälle. Silloin mulla kiehuu. Ihana ikä.

Kaiken tämän uhman, varastelun ja valehtelun takana on kuitenkin niin ihana tyttö ja mä en tiedä miten saisin sen puolen Jadesta enemmän esiin. Voi olla vaikka kuinka mukava päivä takana ja sitten yhtäkkiä onkin raavittu mun kynttilät riekaleiksi tai saksittu uusi kirja paloiksi. Silloin tuntuu kuin pommi tippuisi päälle ja on todella riittämätön olo. Vaikka kaikkensa tekisi, niin tämmösen kiitoksen siitä saa.

Kiukuttelusta ja hankalasta yhteiselosta huolimatta Jade on erittäin viisas ja hauska persoona<3 Jade on todella kiinnostunut monista eri asioista ja kyselee paljon - välillä jopa niin paljon, että suu kuivuu jatkuvasta vastaamisesta. Tällä hetkellä suosituin aihe on se, että kenen mahasta on kukakin tullut. Onneksi vielä ei ole tullut montaa kysymystä siitä, että miten sinne mahaan on päädytty, hah.



Sattuisiko jollain olemaan kokemusta samanlaisesta käytöksestä?
Auttoiko aika vai joku muu kikkakolmonen?

4 kommenttia

  1. Ihanan rehellisesti kirjotat ❤ mäkin oon monesti miettiny että oonko minä epäonnistunut äitinä kun tuntuu että ollikaan ei kuuntele ja vain härnää sekä kiusaa muita. Vaikka kuinka sille selittää että näin ei tehdä. Olli on ymmärtäny jotain vasta silloin, kuin sille tehdään samalla tavalla takaisin. Tai käyttäytyy samalla tavalla kuin hän. Sit hän tajuaa että aa ei tää ookkaan kivaa! Tsemppii, oot ihan mahtava äiti <3<3

    VastaaPoista
  2. Moi! Välillä on tullut mieleen, että kuinka monta tuntia Jade katsoo päivässä telkkaa..? Olen itse huomannut selvän yhteyden omilla lapsilla television edessä vietetyn ajan ja huonon käytöksen/kiukuttelun/uhmailun yms kanssa. Muutama viikko ilman televisiota/pädiä/kännykkää tms älylaitetta palauttaa lapset taas omiksi ihaniksi itsekseen. Kannattaa todellakin kokeilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se vaihtelee meillä aivan todella paljon! On päiviä kun ei katso ollenkaan, sitten on niitä kun katsotaan muutamat piirretyt ja joskus sitten vähän repsahtaa ja tv pyörii lähes koko päivän päällä.
      Pitäisi kyllä koittaa pitää joku muutaman viikon tv kielto😁

      Poista
  3. Kysyit onko normaalia 4-vuotiaan käytöstä,niin ei kyllä ole :( oletko ottanut puheeksi asian neuvolassa,jos heillä olisi asiaan jotain mielipidettä? Itse erityisen äitinä veisin lapsen kyllä heti eteenpäin tutkimuksiin ja ehdottaisin myös tarkkoja ruutuaikoja.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!